Hiljainen ilta Himolassa soi,
ja:rvi nukkuu, vene keinuu vain.
Mummo Aino, nauru lempein soi,
"Mikko, katsos — ta:hti taivaallain."
Mummo Aino, syda:mesi kuin tuli,
ka:sissa:s maailma suli.
Opetit mua rakastamaan,
kauneutta hiljaisuuden maan.
Kera:simme ma:tta:ilta: marjoja,
auringossa suuri kivi hohti.
Lampun valo tanssi seinilla:,
ja Jo:ng:n saari kaukaa loisti.
Mummo Aino, sydaa:mesi kuin tuli,
ka:sissa:s maailma suli.
Opetit mua rakastamaan,
kauneutta hiljaisuuden maan.
Nyt kun tuuli ja:rven pintaa vie,
muistan hymyn, a:a:nen hiljaisen.
Sina: kuljet viela: syda:messa:in,
Mummo Aino, rakas, ikuinen.
Mummo Aino, syda:mesi kuin tuli,
ka:sissa:s maailma suli.
Opetit mua rakastamaan,
kauneutta hiljaisuuden maan.
Opetit mua rakastamaan,
kauneutta hiljaisuuden maan.
Ainon laulu
© Copyright: Василмик, 2025
Свидетельство о публикации №125110807177
Свидетельство о публикации №125110807177
Рецензии
